Lapsen syntymän jälkeen minusta on tullut entistä perinnetietoisempi. Haluan siirtää hänelle ainakin ruokaperinnettä ja mielelläni monia muitakin arvokkaina pitämiäni tapoja. Vaikka en ole varsinaisesti jouluihminen, olen halunnut vasta puolitoistavuotiaan tyttäreni kokevan joulutraditioita. Olemme tänä vuonna jo kerran leiponeet pipareita ja toisella kertaa teimme joulutorttuja. Vaikka lapsi ei syö sokeria, hän sai toki maistaa leipomansa piparin ja tortun.

Ensi viikonloppuna on vuorossa karjalanpiirakkapäivä, sitten viikkoa myöhemmin makkaran tekoa. Jouluna aion raahata tytön myös joulukirkkoon, vaikka siitä voikin syntyä hälyä. Joululauluja olemme jo harjoitelleet koko perheen voimin. 

Kysymys on siis ainakin kulttuuriperinnöstä. Ja on siinä kysymys myös siitä, että on mukavaa elää näitä juttuja taas uudestaan lapsen kautta.