Maailma on epäoikeudenmukainen, sanoi tuttu toimittaja puhelimessa. Puhuimme työpaikoista, leipäjonoista ja elintasosta.

Kävin klassisen musiikin harrastajien juhlissa, joissa vielä arvotetaan ihmisiä sukunimen, sukulaissuhteen tai muun merkittävän avun mukaisesti. Kyllä tuntui surulliselta kuunnella niitä juttuja. Työpaikkoja jaellaan niissä piireissä myös tuollaisten arvojen mukaisesti, yhä edelleen, kävi ilmi juhlissa.

Minusta on surullista, että ihmiset hakevat statusta hölmöillä asioilla ja vielä näyttävät omat arvostuksensa muille. Muistan kun pyrin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, ja pääsykokeissa kysyttiin, olenko sukua "sille taiteilijalle", jolla on sama sukunimi kuin minulla. Vastasin: Olen toki, jos siitä on hyötyä sisäänpääsyssä tähän taloon". Vastaukseni ei - Luojan kiitos - estänyt pääsyäni opiskelemaan.

Muuten olen sitä mieltä, että vadelmia ja puolukoita kannattaa syöttää lapselle talvisaikaan ahkerasti. Ja että saunaillan kruunaa makkara-ateria.