Tulipa käytyä Lahden Sibelius-talossa konsertissa. Oikeastaan ensimmäisen kerran, sillä aiemmin olen tutustunut paikkaan päiväsaikaan ja kuunnellut vain harjoituksia.

Sinfonia Lahden konsertin solistina soitti Antti Siirala, teos oli Beethovenin 3. pianokonsertto. Olin etukäteen mielissäni siitä, että luvassa olisi tavattoman tasokas konsertti ja ihanaa Beethovenia. Sen ihmeellisempää elämystä illasta ei kuitenkaan syntynyt. Orkesteri aloitti Taika-ampujan alkusoitolla epätasaisesti, Siiralan numero oli yhtenäisempi ja lopulta väliajan jälkeen kuultu Schumannin 4. sinfonia oli onnistunein esitys. Mutta missä olivat tunteisiin vetoavat hetket, miksen kokenut mitään ihmeellistä?

Harmittaa, että tunteminen musiikin kautta on toisinaan niin vaikeaa. Saattaa olla, että olen juuri nyt turhan väsynyt lapsenhoidosta ja siksi tokkurainen, mutta luulisi tuollaisen konsertin avaavan aistit, edes hetkeksi.

Kapellimestarina esiintyi minulle vieras kaveri, Tanskassa vaikuttava, italialaissyntyinen Giordano Bellincampi. Hän näyttää opiskelleen Sibelius-Akatemiassakin, en ole mieheen sielläkään törmännyt. Näyttää olevan nyt Tanskan kansallisoopperan taiteellinen johtaja. Ihan ok kapellimestari, mutta ei saanut orkesteria  soittamaan täysin yhtenäisesti. Draaman tajua tuntui riittävän sitäkin enemmän.