Taiteiden yöstä jäi hyvä maku. Vietin sen perinteiseen tapaan Töölössä Jaskan grillillä oopperaillassa. En tajua, miksi perinteinen torstai-ilta piti vaihtaa perjantaiksi, mutta onneksi pysyttelin poissa ihan keskustasta, sillä en pidä vappumaisesta hulabaloosta. Taiteiden yötä tarvitaan, jotta satunnaiset kulkijat ja muut vähemmän kulturellit persoonat voivat törmätä hyvällä säkällä johonkin kiinnostavaan ja elämykselliseen taiteeseen. Onhan se onnen kauppaa mutta silti.

Onnea on koettu viime aikoina meillä kotona erityisen paljon. Paitsi että nautin ihanasta lapsestamme yhä enemmän, nautin myös mieheni ruoalaittotaidoista. Eilen pääsimme lammaskaalin makuun täykkäreillä. Ruoka onnistui paremmin kuin aiempina vuosina, sen nauttiminen oli huippua. Tänään koimme vielä parempaa: mies onnistui vitello tonnato -debyytissään upeasti. Hän ei käyttänyt tehosekoitinta tonnikalakastikkeen teossa, vaan pilkkoi pienen pieneksi niin tonnikalan, anjoviksen kuin kapriksetkin. Vasikka oli erittäin mureaa, makuisaa ja herkullista. AH! Ja minä löysin yhdestä viini-ruokakirjasta kolme italialaista valkoviinisuositusta vitello tonnaton kavereiksi. Ostin siis kolmea eri valkkaria, joista nautimme Gavin alueen kuivaa ja raikasta tuotetta. Kirja suositteli vaihtoehtoisesti pinot grigioita tai tammetonta chardonnayta.

Nyt maha on piukea syömisestä ja nauttimisesta. Suunnitteilla on syksyn toiset rapujuhlat ensi keskiviikkona, ja ruokalajit ovat vielä hakusessa. Pääruoaksi tulee joka tapauksessa Lemin särää. Jälkkärin tulee siis olla erittäin raikasta ja kevyttä, alkualkuruokakin on vielä päättämättä.