Kesän lukuohjelma tökkii pahasti. Kaksi ensimmäistä kirjaa menivät
kevyesti lukaisten; aiemmin mainitsemani Outi Pakkasen Ruohonleikkaaja
ja myöhemmin pokkarina niin ikään ostamani Annaleena Härkösen Heikosti
positiivinen. Jälkimmäinen kirja oli ärsyttävä kuten ensimmäinenkin.
Kumpaakaan ei minusta voi kutsua taiteeksi, ei oikein romaaniksikaan.
Silti luin ne mielelläni. Heikosti positiivinen on Härkösen ilmeisen
omaelämäkerrallinen tarina lapsen odottamisesta ja saamisesta. Miten
traumaattista se voi olla. Pystyn hyvin eläytymään hänen
tuntemuksiinsa, ja siksi kirja tuntui tärkeältä lukea.
Nyt odotan hetkeä, jolloin saisin luettua hieman "vaativampaa"
kirjallisuutta. Kysymys on omasta pitkä- tai lyhytpinnaisuudesta,
katsotaan kuis ämmän käy.
torstai, 5. heinäkuu 2007
Kommentit