Toiset ovat juhlaihmisiä, toiset eivät. Minä kuulun ensimmäisiin: haluan erottaa arjen ja juhlan selkeillä merkeillä. Niinpä siman ja munkkien teko vapuksi edusti tämänvuotista minimalistista juhlameininkiä, samoin laittautuminen kaksiin vappukekkereihin. Vaikkei mieliala ollutkaan erityisen juhlava, oli mukava toimia eri tavalla kuin arkena.

Haluamme myös erotella arjen ja viikonlopun syömiskulttuurit toisistaan. Ideana on arkisin tehdä "vaatimatonta" ja edullista tavisruokaa, ja sitten herkutella erityisillä jutuilla viikonloppuisin. Tänään kaivoin pakastimesta isän kalastaman kuhan, jonka nautimme illalla, joko kokonaisena, kirsikkatomaateilla ja rosmariinilla täytettynä, valkoviiniliemessä, tai sitten jokin wokkityyppinen ratkaisu.

Järkevän ruokakulttuurin esteitä on meillä liika ostaminen. Ruokaa menee hirveästi hukkaan, koska emme ehdi syödä kaikkea ostamaamme. Kahden hengen taloudessa ei kerta kaikkiaan ehdi syödä aina kaikkea loppuun, varsinkin kun olisi kivaa, ettei samaa lajia syötäisi peräkkäisinä päivinä. Leipä on suurin ongelma. Rakastan hyvää tuoretta leipää, mutta en syö sitä suinkaan joka aterialla. Aamuisin vedämme mielellään tattari- tai ruispuuroa, jolloin leivän syönti jää kokonaan pois. Pitäisi olla saatavilla pieniä tuoreita leipiä, joista riittäisi palat kahdelle hengelle yhdelle syöntikerralle. Pakastin ei minusta sovi leivälle ollenkaan, eikä meillä myöskään ole mikroa, jossa leipää voisi "tuoreistaa".  Omatekoinen leipä ei houkuttele, varsinkaan mies ei oikein innostu siitä.  Suunnitelmissa on kyllä pitää karjalanpiirakoiden leivontapäivä ja pakastaa niitä aimo satsi lähikuukausia varten.