Jatkuvan kasvun ajatusta on hillittävä, jos aiotaan elää tolkullisessa maailmassa vielä ensi vuonnakin ja siitä eteenpäin. Tätä ajatusta olen yrittänyt aika ajoin pitää mielessäni, mutta käytännössä olen mennyt mukaan hillittömään kulutusmyllyyn.

Kotimme, joka on niin kiva, mutta kompaktin kokoinen, pursuaa tavaraa. Ja mistäs se tavara tänne on tullut, jollein omasta syystämme. Nyt mulla on liikaa varsinkin kirjoja, levyjä, vaatteita (hyviä vaatteita ei ole koskaan liikaa) ja jotain ihmeellistä roinaa, johon kuuluu keittiötarvikkeita ja epämääräisiä koneita.

Kirpputorille tekisi mieli, mutta juuri nyt se tuntuu työläältä, koska en saisi kantaa raskaita kuormia. Huuto.nettiin olisi kiva laittaa tavaraa myyntiin, mutta siinä hommassa on vaivansa, jos kysymys on kuitenkin tosi pienistä rahoista. Olisi kiva perustaa kirppari kerran viikossa omalle ruokapöydälle. Tulkaa ostoksille ihmiset, en jaksa kanniskella tavaroita eestaas.

Kun puhutaan kierrätyksestä tai jätteiden lajittelusta, lohduttominta on tietää, että lopulta suurin osa lajitellusta rojusta joutuu samaan paikkaan - kaatopaikalle. Ei paljon kannusta.