25-vuotiaana olin sitä mieltä, että työpäivän ideaali pituus on 12 tuntia. Muistan paasanneeni vanhemmilleni, etten ymmärrä miksi ihmiset eivät tee enempää ja tehokkaammin töitä. Heidän kommentinsa eivät tuolloin kääntäneet päätäni. He muistuttivat, että jaksaminen liittyy myös ikään.

Nyt nelikymppisenä 12-tuntinen työpäivä tuntuu todella raskaalta. Olen sitä paitsi tullut nopeammaksi töissäni, eli pystyn tekemään lyhyemmässä ajassa asioita valmiiksi. Nyt ideaali työpäivän pituus olisi minusta kuutisen tuntia. Siis yhtä työtä enintään kuusi tuntia putkeen.

Olen lisäksi päiväunien vannoutunut kannattaja. Lisäksi sunnuntai/pyhäpäivä on minusta ehdottomasti lepoa ja vaihtoehtoisesti virkistymistä varten. Silloin ei pidä raahautua työn äärelle, mikäli mahdollista. Eikä siivota kotia ja rehkiä velvoitteiden kanssa.

Tänä sunnuntaina ohjelmaani kuuluvat tv:n katselu, lehtien luku, löhöily, kevyt ruoanlaitto ja muutamien pikkuasioiden järjestely. Mahdollinen ulkoilu/liikunta saa rajoittua R-kioskilla (20 m ulko-ovesta) käyntiin.