Kyllä tämä unettomuus alkaa pikku hiljaa rasittaa. Vaiva alkoi viime vuoden loppupuolella, ja luulin jo päässeeni pahimman yli. Tänään tuli töissä harmeja, ja taaskaan ei uni tule, vaikka kaikki ennakkotoimenpiteet on suoritettu.

Säälin niitä, jotka kärsivät unen puutteesta kroonisesti. Mulla se lienee ohimenevää. Aggressioni nousevat, kun tajuan olevani uupunut ja pirteä yhtä aikaa. Levottomat jalat eivät tee tilanteesta yhtään leppoisampaa.

Kuuluisimpa niihin, joiden uni tulee milloin ja missä tahansa. Unen lahjoilla siunatut, kadehdin teitä!