Viime aikoina olen jättäytynyt usein sivuun "seuraelämästä". Syy: olosuhteiden pakko, pientä sairastelua etc. Mutta jännältä tuntuu, kun ei tapaakaan tuttuja ja puolituttuja entiseen tapaan kekkereissä. Viime viikolla olisi ollut kiva kolmen illan putki: torstaina Otavan takkatuli-ilta ( puolituttuja, juoruja, työkohtaamisia), kaverin illalliset (vanhoja kavereita, loistavaa ruokaa, fiilistelyä) sekä vanhan kaverin isot synttärit ( menneiden muistelua, juhlimista, naurua ja hauskanpitoa). Nämä kaikki jäivät väliin, ja tuli sellainen entisaikainen olo: tietyssä iässä nuori aikuinen liittyy seurapiireihin, ja tiettyinä aikoina hän kenties on poissa niistä.
Seurapiirielämää ei ole vain vanhoissa romaaneissa, kyllä sitä tavallaan eletään edelleenkin. Minusta on mukavaa välillä tarkastella sitä, ottaa etäisyyttä ja pohtia erilaisten sosiaalisten ryhmien merkitystä itselleni.
Uskon, että vuodenvaihteen jälkeen tekee taas mieli heittäytyä piirileikkiin, kutsua kevätpuolella ihmisiä kylään ja käydä myös "ihmisten ilmoilla". Pikku hiljaa tarve kasvaa, tämän lähes koko syksyn jatkuneen piilottelun jälkeen.
Syynä "piilotteluun" on ollut lähinnä keskittyminen pariin työtehtävään yhtä aikaa. Helmikuussa ylimääräiset työt on tehty, ja koittaa aika juhlia vaikkapa laskiaista.
Mutta sitä ennen,,, valoisaa Lucian päivää!