Ehdokkaani pääsi seurakuntaneuvostoon 19 äänellä. Aika vähän tarvitsee ääniä päästäkseen vaikuttamaan. Hyvä joka tapauksessa, että joku viitsii ajaa meidän asioitamme.

Mulla on aina ollut ambivalentti suhtautuminen yhteisten asioiden hoitoon. Toisaalta olen kiinnostunut itse vaikkapa poliittisesta vaikuttamisesta, toisaalta olen täydellinen kyynikko ja laiskuri. On oikeastaan aika kiva viettää vapaa-aikansa ihan vain itsensä ja läheistensä seurassa, sen sijaan että istuisi kokouksissa illat pitkät.

Olen vuosien varrella kuulunut yhteen jos toiseenkin yhdistykseen ja hallitukseen. Aikansa kutakin, muutaman vuoden ahkeroinnin jälkeen tekee mieli vetäytyä omiin oloihin, hyvän ruoan ja telkkarin äärelle. Nyt kuulun yhteen hallitukseen, jonka kokouksissa olen käynyt hyvin harvoin, valitettavasti.

Motivaationlaskija numero yksi on kuitenkin huono kokouskulttuuri. Kokouksiin tullaan huonosti valmistautuneina jaarittelemaan. Minusta olisi hyvä, jos kokoukset olisivat lyhyitä keskusteluja ja napakoita päätöksiä varten. Erilaiset ideariihet ja toimikunnat saisivat valmistella asiat etukäteen.

Eihän tuo niin uutta luova ajatus ole, mutta käytännössä ( ainakin oma kokemus on tämä) kokoukset ovat pääasiassa ylipitkiä muodottomia vellovia keskustelukerhoja. EI kiva.

Jos joku vielä houkuttelee mua osallistumaan yhteisten asioiden hoitoon, hyvänä täkynä toimii lupaus poikkeuksellisen napakasta kokoustamisesta.