Takana miellyttävä, työntäyteinen viikko. Olen tottunut ajoittain heittäytymään työhön innostuksella, jossa ei kelloa tuijotella. Sellainen kuuluu elämän mukaviin puoliin. Kuluneella viikolla tuli vain saman tien uuvutettua itseä hieman ylikin. Nyt on kuitenkin kaamosaika, unentarve lisääntyy, väsymyskin. Tänään olen hortoillut kotona puolikuolleena.

Miellyttäviin viikon elämyksiin kuuluu Kansallisoopperan Jevgeni Onegin -ooppera, jonka musiikillinen anti oli harvinaisen tasapainoinen ja korkeatasoinen. Visuaalisesti se on minusta tylsä ja paikoin nolostuttavakin, mutta korvat vievät nautintoihin!

Eilen tutustuin Kaapelitehtaalla baltialaisiin Martin markkinoihin, tuli hankittua pellavaisia tabletteja tuliaisiksi, joululeipää ja ihana villatakki sukulaislapselle. Suurin osa ostoksista ei ennakko-odotuksista huolimatta ollut virolaisia, vaan latvialaisia ja liettualaisia. Hauskaa.

Muuten olen sitä mieltä, että aika kuluu liian nopeasti. Vapaa-aika ei riitä edes kodinhoitoon. Pyykkikone pyörii nytkin, haluaisin kiiltävän kodin, paperit järjestykseen, kirjat luettua ja kaiken päälle olis mukavaa ehtiä harrastamaan jotain. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki aika on todella ohjelmoitua. Tämäkin lähes vapaa sunnuntaipäivä on kodinhoitoa ja muutaman tunnin työkeikan täyttämä. Päällimmäisenä väsymys.

Kuukauden kuluttua päivät ovat jo pidempiä...