Ruotsalaiset ministerit eroavat toinen toisensa jälkeen. Kolmannen eroa odotellaan parhaillaan.

Aika huikea ajatella, että menneet rikkeet painavat vaa'assa niin paljon, että juuri valittu ministeri eroaa. Tietenkin tv-lupa kuuluu maksaa ja pimeä työvoima on ongelma, mutta pitääkö ministerin todella olla puhdas kuin pulmunen, koko elämänhistorialtaan?

Kuulin eräästä nuoresta miehestä, joka lakia opiskellessaan varoi kävelemästä punaisia päin ja vältti kaikkea mahdollista epäilyttävää, jotta tulevaisuuden hienoissa tehtävissään voisi sanoa olevansa rikkeetön ja nuhteeton. Onnea vaan herralle, joka lähestynee pian viittäkymppiä. Onkohan hän jatkanut samoilla linjoilla...

Aika moni on sortunut - myös poliitikoista - joskus johonkin näistä: matkustanut liputta liikennevälineessä esim. yhden pysäkinvälin, kaunistellut veroilmoitusta, maksanut iltalapsenlikalle käteen, jättänyt opiskeluaikana tv-luvan maksamatta, teettänyt pikkutöitä pimeästi sähkömiessukulaisellaan, ostanut kenties joskus jotain ilman kuittiakin. Tai ajanut ylinopeutta, kävellyt punaisia päin, keksinyt valkoisia valheita.

Että kuka täällä on ihan synnitön, rikkeetön, nuhteeton. Ja missä menee se raja, jota voidaan edellyttää esimerkiksi ministerin pestissä? Tanjakin on tuomittu rattijuoppoudesta, mitä meillä päin pidetään aika pahana tekona. Entä väkivaltaisuus, varastaminen, seksuaalirikos?

Toivottavasti keskustelua asiasta käydään lisää. Menneisyys näemmä kulkee meidän kaikkien mukana, halusimme tai emme. Ja riittääkö edes tuomio ja rangaistuksen kärsiminen, eiväthän menneet teot kuitenkaan unohdu ihmisiltä.