Kuluneen viikon aikana koeajettu 3,2-litrainen Alfa Brera ja jälleen kerran Chrysler 300 M, pienempi, 2,7-litrainen. Valintani näistä on ehdottomasti jälkimmäinen. Alfa: muodikkaan oloinen, vetävä, cool, hyvä moottoritiellä, tekee mieli ajaa helvetin kovaa. Kaupunkiajossa hötky, pieni tavaratila, tosin sentään jotakin mahtuu, takapenkille ei mahdu jalallista ihmistä. Superkallis ostos. Pitää liian kesyä ääntä, ei murise.

Chrysler: kunnioittaa kuljetettavaansa, taakse mahtuu pitempikin kaveri. Ihana ajaa, hemmetin kaunis esine. Paljon tavaratilaa, tasaista kyytiä pienilläkin nopeuksilla. Ja päinvastoin kuin eräs vaihtoautohemmo väitti, ei pidä hirveetä meteliä sisätiloissa, vaan keskustelu sujuu meiltä huonokuuloisiltakin.

Chrysler 300 M on minun valintani. Ei ehkä taloudellisin mahdollinen, mutta onnellisin mahdollinen. Tarjoaa onnea, jonka kesto on mikä on, kenties muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen. Ensi vuonna saattaa kuitenkin olla jo uuden auton vuoro...

No, en ole mitään ostamassa, saas nähdä tuleeko tuo unelma-auto edes perheeseen. Toivottavasti.