Poliitikot ovat muuttuneet itsevaltias-pelleiksi, jotka käyvät katsomassa itseään animaatioelokuvissa. Samaan aikaan teattereissa on taas alettu tehdä yhteiskunnallisia, jopa poliittisia näytelmiä.

Mitä tämä kertoo meidän yhteiskunnastamme? Kuinka paljon on toivoa ns. hyvän voittoon pahasta?

Aika kyyninen olen. Sen jälkeen kun rahan valta on tunnustettu ainoaksi hyväksytyksi uskonnoksi, kaikenlainen idealismi on naurettu ulos. Surullista.

Sitähän se halu paeta maalle yms. on. Paeta näistä pelisäännöistä johonkin, jossa arvot ovat toiset, jossa elämä ei ole näin julmaa.

Päivän arvoja: kiireettömyys, vastuuntunto, nautiskelu