Eiliset kekkerit olivat isot ja juhlavat. Tyylikästä meininkiä yritettiin myös tarjoilun puolella, mutta onnistumisen kanssa oli vähän niin ja näin.

En tiedä, mikä juhlapalvelu meitä, noin paria sataa illallisvierasta palveli, mutta ainakin tarjoilijat olivat amatööreimmästä päästä. Ihan ystävällisiä ja kivoja, mutta osaamista taisi olla vähänlaisesti. Pöytäliinat tulivat täyteen punaisia läikkiä, kun tarjoilijat sohivat punaviiniä laseihimme. Osa vieraista jäi vaille menuta, vettä, viinejä, kaikki piti erikseen pyytää. Ruoka suorastaan huusi suolaa ja pippuria, ja olisi ollut myös kiva yllätys, jos lämmin ruoka olisi ollut oikeasti lämmintä.

Alkuruoaksi tarjoiltiin kukkakaalivaahtoa ja jokirapuja, pääruokana nautittiin fasaania, portviinikastiketta ja jotain perunaomenapyreetä. Jälkkärinä suklaamoussea lakkavaniljakastikkeella. Ihan kivalta kuullostaa, mutta kyllä kotona saa parempaa. Fasaani maistui sinänsä hyvältä, mutta se oli lähes kylmää, samoin kastike ja muut tykötarpeet. Olisi kiva kokeilla joskus itsekin fasaania ja portviinikastiketta, hieman luonteikkaammin maustettuna ja lämpimänä. Jättäisin kyllä sen omenan pois pyreestä, liian monta makua yhdessä annoksessa. 

Livahvin juhlista pois juuri ennen iltaohjelman alkua, ruokailuun oli siinä vaiheessa kulunut yli kolme tuntia ja minua väsytti. Yritin nauttia vielä kahvista ja calvadoksesta, mutta kahvikin oli kylmää...

Oli ihan kivaa, mutta kun tarkoitus oli nauttia todella juhlavasta ateriasta, niin jäi harmittamaan juhlapalvelun keskinkertaisuus.

Saas nähdä minkälaiset ruokanautinnot meitä odottavat, kun huomenna pääsemme Venetsiaan.