Rakkaani järvellä alkoi ravustuskausi eilen puolilta päivin. Kävin mukana soutamassa, tunnelma oli odottava. Ensimmäisen kokemisen jälkeen kävi ilmi, että tämä vuosi ei ole ennätyksellinen. Me aiomme kuitenkin nauttia rapuillallisen perjantaina, sen verran saksikavereita on sentään jo kertynyt.

Olen taas pikakäynnillä kaupungissa, sillä huominen on työpäivä. Se on tosin onneksi viikon ainoa. Illalla auto huristelee takaisin Itä-Suomeen. Tulin tänään junalla, matka kului sudoku-harjoitteilla. Opin tekemään niitä edellisellä junareissulla pari viikkoa sitten. Ei hullumpi keskittymisharjoitus vaikkapa silloin kun pitäisi keskittyä kirjoittamiseen tai vastaavaan.

Tämän kesän lukukokemuksiin lisättäköön pari Anita Brooknerin kirjaa (Säädytön liitto ja joku Lähtö elämään tai jotain sellasta) sekä Pirkko Saision kirjoja: Elämän meno, Sisarukset, Kadonnut aurinko. Nyt on menossa Betoniyö. Saision uusimman tuotannon trilogia tuli luettua jo keväällä. Hyviä lukukokemuksia, hienoa ihmiskuvausta, hienoa kielenkäyttöä. Hyvä Saisio!