Ei tarvinnut pahasti pettyä eiliseen Toscaan. Karita Mattila selvisi rivilaulajan tavoin hommastaan, paremmin kuin itse asiassa odotin. Hänen äänensä tuntuu liian kevyeltä Toscan rooliin, mutta onneksi hän ei prässännyt sitä enempää. Ihan kelpo suoritus, ja hetkittäin hienokin. Nautittavaa oli kuulla venäläistä tenoria (jonka nimeä en taaskaan muista), jonka ääni on valtava, rosoinen ja hieman holtiton. Parasta näyttelijäntyötä ja laulua esitti Scarpiana Juha Uusitalo, joka on saanut rooliin yhä lisää sävyjä. Hiton lahjakas lavalla tuo Juha. Pitäisi kyllä lähettää fanipostia. Hyvä JUHA!

Ooppera oli ihan täynnä, ja huomasi, että monet yleisöstä eivät olleet vakiovieraita. Kaikenlaista ihmettelyä ja taputusta omituisiin kohtiin. Suomalaisia keski-ikäisiä, varmasti useat pääkaupunkiseudun ulkopuolelta... oopperahan ei ole mikään älykkölaji. Sopii mulle. Ja eiköhän sopisi Seppo Rädyllekin.

Tän aamun sulkis piti peruuttaa, pelikaveri sairastui. Edessä siis vapaapäivä vailla ennakkoon määrättyjä tehtäviä. Synttärilahja kaverin 1-vuotiaalle, kummilahja vastasyntyneelle toisen kaverin pojalle? Laulua, leikkiä ja liikuntaa. Sellainen tekee onnelliseksi.