Keski-ikä on täyttä totta. Oireet nimittäin sopivat täydellisesti: viihdyn maalla vähien virikkeiden keskellä.

Vielä joitakin vuosia sitten ajattelin, että ainoa mahdollinen asuinpaikkani Suomessa on Helsinki. Pääkaupungissa tapahtuu, muualla ei. Kuluvan kesän aikana olen todennut, etten kaipaa juuri nyt mitään Helsingistä. Maalla on niin perhanan leppoisaa. Mielessäni on käynyt jopa rohkea ajatus maalle muutosta. Jos vaikka saisi töitä ja jäisi maalle ympärivuotisesti.

Edellä kirjoitetun voi laittaa lomahöyrähtämisen piikkiin. Ihminen lienee kaksijakoinen: toisaalta tarvitsee impulsseja ja haasteita, kunnianhimosta riippuen. Toisaalta taas pitäisi saada rauhaa, lepoa ja minimalistisia ilonaiheita.

Mitä toivon tulevaisuudelta, ihan konkreettisesti? Mitä haluaisin tehdä? Vastaus näyttää nyt samalta kuin 15 vuotta sitten: haluan laulaa, leikkiä ja liikkua. Tänään lisäisin vielä lukemisen ja ehkä jopa kirjoittamisen luettelon jatkoksi.

Omia haaveitaan kohti tulisi kai kulkea, toimia siihen suuntaan... tässäpä pohdittavaa viikonvaihteeksi. Edessä rapunautintoja sekä Viipurin reissu. Kultani täyttää sunnuntaina vuosia, tarkoitus olisi huomioida jotenkin erityisesti.