Siskon poika pääsi tänä aamuna ripille. Alkoiko nyt aikuisuus? Menen iltapäivällä onnittelemaan, saas nähdä näkyykö konfirmoidun naamasta muutos.... Muuten olen sitä mieltä, että rippikoulu ja varsinkin rippileiri ovat loistavia sosiaalisia tilanteita ja kenties nuoren ihmisen identiteetin vahvistajia. Nykyään kai aika harvoin paukutetaan kovin vaarallisesti Raamatulla päähän. Vai olenko väärässä?

Olipa kiva tulla eilen kotiin Turusta ja työpaikalta. Rakkaani odotti mua malttamattomana kotona, ja ennakkosuunnitelmista poiketen söimmekin omalla parvekkeella. Kyllä tuli kiva tunnelma, kun saattoi herkutella ulkosalla, parhaita herkkuja ja parhaassa mahdollisessa seurassa. Tomaatti-mozzarella -salaattia, jättikatkarapuja ihanasti maustettuina, savustettua mätiä (vaatii minulta vielä hiukan totuttelemista), manchego-juustoa (kirjoitinko oikein?), maalaisleipää ja roséviiniä. AAAAH!

Noilla eväillä olikin sitten hyvä siirtyä baariin. Päädyimme karaoken laulantaan, tuli vähän tanssittuakin. Elämä on yllättävän kivaa, vaikka loma loppuikin.