Kaveri sai lapsen. Minusta tulee kummitäti neljännen kerran. Kaunis poika tuli, oikein upea. Kaikki hyvin heillä, toisin kuin parilla muulla tutulla. Toinen perhe sai yllätyksekseen sairaan lapsen. Toiselle seulonta osoitti pahaa kehitysvammaa ja raskaus keskeytettiin. Tasan ei käy onnen lahjat.

Aion kuitenkin nauttia tästä uudesta tulokkaasta, on myös mukava olla tekemisissä hänen vanhempiensa kanssa. Välissä oli vuosia, jolloin tapasimme vain kerran vuodessa. Nyt on toivetta paremmasta...

Työelämässä turbulenssia. Esimieheni menettää päällikköytensä, tilalle ei oteta uutta. Pomojen paikkoja arvotaan parhaillaan, tunnelma työpaikalla on epämiellyttävän hermostunut. Jatkuvan energiaa vievän muutoksen kanssa eläminen pysäyttää sisältökehityksen, ainakin toistaiseksi.

Tapasin tänään Musiikkitalon tulevan johtajan, huomisesta alkaen suunnittelupäällikön, Helena Hiilivirran. Kyllä hän kovasti on innoissaan, vaikka lunta tulee tupaan ihan jatkuvasti. Isot pojat eivät edes hakeneet tuota paikkaa, mm. siksi, että katsoivat paikan olevan pedattu Hiilivirralle. Toisaalta moni sanoi, että tuollaiseen kolmen osapuolen sovittelutehtävään ei ole kiinnostusta. Että johtajasta tulee vain saliaikojen jakaja. Ettei se ole johtajatason työtä.

Mene ja tiedä. Ainakin talon suunnitteluprosessi on ollut ulos päin sotkuinen ja epäuskottava. Onneksi talolla on nyt kasvot, henkilö, jonka tehtävä on kantaa vastuu kaikesta. Siitäkin, mihin hän ei voi vaikuttaa.

Mutta nyt on aika siirtyä Emma Salokosken ja Zetaboon seuraa Huvilaan. Sopii toivoa, että tällä kertaa musiikki-ilta kolahtaisi paremmin kuin Viapori Jazzissa viime viikolla. Keli on sateinen, mutta ajattelin silti kävellä.