UIT:n kevään iloittelu on aika surkea. Teksti, dramaturgia ja ohjaus mättävät. Harmillista, sillä viimevuotinen esitys oli varsin pirteä.

Analyysini: tradition paino vaivaa. Pitäisi saada tuoretta draamaa tuntevaa verta paikalle. Tekstiltä odotan lisää rohkeutta, euroviisuvitsailulla aloittaminen ei oikein iske. Näyttelijäntyöhön panostaminen ei haittaisi, nyt parhaiten pärjäsi Puntti Valtonen, musiikkiteatterin parhaita miehiä.

Vaihtakaa nyt jo äkkiä 7 seinähullua Jean Ässään. Ja soittajien pakollinen play back -numero on yleisön halveksimista. Muutamat hyvät hetket puolentoista tunnin pläjäyksessä ei riitä. Tästä voisi saada NIIN paljon paremman esityksen.

Tiina Lymin osaavaa ja karismaattista esiintymistä pitää toki kehua. Illan koskettavasta numerosta vastasi Kristiina Elstelä Piazzollan tangossaan. Tanssipari teki hienon työn.

Ei ole esiintyjien vika, että Lisää letkua ei toimi.