Käytiin katsomassa Johanna Vuoksenmaan ohjaama komedia Toinen jalka haudasta.

Leffa herätti jonkun verran ristiriitaisia tuntemuksia, mutta se oli hetkittäin ratkihauska, nokkela ja viehättävä. Lopun juonenkuljetukset olivat mun makuuni hieman liian jänniä (ei ne OIKEESTI olleet jänniä, en vain tykkää tuollaisesta jännittämisestä).

Leffa on sisällöltään siis ilman muuta plussan puolella. Lisäksi se näyttää ja kuullostaa upealta, suorastaan epäsuomalaiselta.

Siksi on outoa, että leffa ei näytä vetävän väkeä teattereihin. Jännitän nyt tekijöiden puolesta, miten käy uuden elokuvayhtiön Dionysos-filmin. Kuten kaikki tietävät, elokuva teko on hirvittävän kallista ja taloudelliset riskit ovat isoja. Jos elokuva ei saa runsain määrin katsojia, miten käy budjetin?

Harva tulee ajatelleeksi, miten paljon taidekin on koko ajan taloudellisten heilahtelujen varassa. Taiteen/viihteen tuottaminen on todellista riskibisnestä, ja useinhan sitä tekevät ihmiset, jotka eivät edes ensisijaiselta ammatiltaan ole bisnesihmisiä. Että näin paradoksaaliseksi on elämä tuomittu olemaan: jos et halua työskennellä rahan vaan taiteen parissa, joudutkin ottamaan isoja taloudellisia riskejä ja huomaat myös joutuvasti työskentelemään rahan parissa.