Viime aikojen uutiset ovat panneet pääni pyörälle. Kun poliitikkojen vaalirahoitus kiinnostaa enemmän kuin Kiinan ja Myanmarin luonnonkatastrofit, ovat maailmankirjat todellakin sekaisin. Pakko tunnustaa, että tirkistely- ja sensaatiojournalismi dominoivat kaikkia medioita. Ja kansaa kiinnostaa. Minuakin.

Thaimaan tsunamin aikana luonnonkatastrofikin kiinnosti, koska mukana oli niin paljon suomalaisia. Nyt tilanne on toinen, kun maanmiehemme eivät ole välittömässä vaarassa. Ulkomaan uutiset toimivat muutenkin juuri tuolla tavoin: omakohtaisen kontaktin kautta asia saattaa kiinnostaa, muuten, juurikaan ei. Ulkomaantoimittajan suurena haasteena on tehdä aiheensa kiinnostavaksi silloinkin, kun itsestään selvää yhtymäkohtaa suomalaiseen todellisuuteen ei ole.

Muistuu mieleen ex-työpaikkani ex-pomo, joka tyrmäsi ulkomaantoimittajan juttumatka-anomukseen Haitiin sillä perusteella, ettei sellainen "persreikä ketään kiinnosta". Juuri tuolloin siellä todellakin tapahtui kansainvälisesti kiinnostavia asioita, muttei sentään suomalaisia lehmänkauppoja.