Huonoa, puolivillaista, epädraamaa ja liian turvallisia nakkeja ovat teatterit Suomessa pullollaan. Sen sijaan terävää, uutta, kokeilevaa, sisältörikasta ja kunnolla viihdyttävää ohjelmistoa en ole paljoakaan nähnyt.

Kuluneen kauden kiehtovimmat esitykset olivat

1) Kristian Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas Kansallisteatterissa on hyvää ja uutta luovaa teatteri, jossa on käytetty upeasti myös kuvaa ja ääntä.

2) Tuomas Timosen käsikirjoittama Toivon operetti Universum-teatterissa on mielenkiintoinen muotokokeilu, jonka sisältö on silkkaa poliittista utopiaa, musiikki jäljittelee vapaasti operettia. Esityksen toteuttajana Helsingin taiteellinen teatteri.

3) Pappas pojkar -farssi Lilla Teaternissa on hyvin näytelty ja ohjattu, viihdyttäväkin. Ohjaus Bona Kotkaniemi, paras roolisuoritus Pia Runnakko.

4) The Producers-musikaali Helsingin kaupunginteatterissa on ammattitaitoisesti toteutettu, ja siinä on muutama valovoimainen esiintyjä: Anna-Maija Tuokko (ruotsalainen puputytön näköinen ULLA), Esko Roine (vanha tuottajakonkari) sekä Lari Halme (ohjaajastaran homahtava "sisäkkö").

Haukkuja ei kannata jälkikäteen ahkerasti kirjata, mutta täytyy sanoa, että hyviä esityksiä ei riitä joka teatteriin, ja varsinkin maakunnissa taso on huomattavan kirjava. Osaajia sieltäkin löytyy, mutta oma arvioni on, että teatterinjohtajat pelkäävät ottaa riskejä (ymmärrettävää sinänsä) ja tyytyvät keskivertohölynpölyohjelmistoon. Siksi esitykset säväyttävät harvoin.