Ykkösen ja kakkosen uudet "viihdeohjelmat" ovat auttamattoman vanhanaikaisia. Huumori ei toimi, ihan rautalangan vääntöä.

Hei haluan laatuviihdettä, enkä pelkästään brittläistä. Suomi-tytöt ja -pojat, tehkää nyt jotain. Ja YLE: satsaisitte nyt vähän enemmän kunnon ohjelmiin. Enemmän aikaa ja rahaa kässäreihin, ideoihin ja toteutukseen. Make Upissa oli sentään pieni hyvä (house-?)bändi. Vaan ei se ihan riitä.

Ruokapuolella uusin innostukseni on rotupuhtaan villisian liha, jota saa ostaa ainakin Reinin lihasta Hakaniemen hallista. Halajan myös joulukinkuksi villisikaa, jota tuttavan tilalta Ilomantsista olen jo varovaisesti tilannutkin. Aika isoja hyö myyvät, se onkin ainoa ongelma. Meillä kun on  joulupöydässä näillä näkymin lihansyöjiä vain kaksi aikuista ja yksi lapsi.

Muuten olen sitä mieltä, että nyt on juhlakausi, jonka aikana kannattaa nauttia kynttilän valosta, lihaherkuista ja lämmittävästä punaviinistä. Tammikuun tipattomana aikana ehtii sitten harrastaa itsekuriakin.

Pitäis varmaan lopettaa tää bloggaaminen, kun merkintöjä tulee puolen vuoden välein...

Miten on mahdollista herättää edes pientä toivoa politiikkaan pääministeripuolue Keskustan toimiessa niin typerästi kuin uusin vaalirahakohu karusti kertoo.

Reiluus, rehtiys, avoimuus ja KANSALAISTEN yhteinen etu kuuluvat aitoon politiikan tekoon, vai mitä Vanhanen, Korhonen ja muut?

Ei huonoa moraalia voi puolustaa sanomalla, että niin tekevät muutkin. Omalla toiminnalla voi joko luoda uskottavuutta ja luottamusta tai ajaa mainettaan alas.

Eniten surettaa SDP:n menetetty paikka, vaikken puolueen kannattajiin kuulukaan. Se surettaa jopa enemmän kuin Vasurien menettämä paikka. Vasemmisto tuntuu korisevan jos ei nyt kuolinkouristuksissaan niin ainakin väliaikaisesti jäykkäkouristuksessa. Missä ovat palavasieluiset aatteen ihmiset?

Nyt jään odottelemaan, josko uusi EU-parlamentin kokoonpano muuttaisi jotain tässä maailmassa. Tuskin. Kotimaassa poliitikot jatkanevat niin ikään samaan malliin.

Näin se demokratia "toimii".

Meidän perheessä täysi-ikäiset äänestivät heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä, tehtyään sitä ennen useita vaalikonetestejä. Oma ehdokkaani ei löytynyt suoraan testeistä, koska jouduin sovittelemaan valintaani puolueen mukaan.

Tällä kertaa valintani oli Vihreät. Puolisoni valitsi toisin, mutta poliittiset keskustelut käydään silti meidän perheessä sulassa sovussa. Minun valintani meni jokseenkin näin:

Löysin useista puolueista kiinnostavia ehdokkaita. Ensin raakkasin pois Kokoomuksen, joka kuuluu EU-parlamentissa samaan isoon puolueeseen kuin Berlusconin italialaispuolue. Sitten jouduin jättämään Johanna Korhosen, koska hänelle antamani ääni voisi mennä esimerkiksi Markku Laukkaselle tai Antti Kaikkoselle. Sitä en salli.

Jäljelle jäi vasemmiston ehdokkaat, joiden kohdalla oli sama vaara: antamani ääni fiksulle asiantuntijanaiselle voi mennä esim. Arto Bryggarelle. Perussuomalaiset, Kristilliset ja muut pienpuolueet eivät taistelleet äänestäni edes teoreettisesti.

Vihreiden kohdalla helpotti: en ole itse erityisen vihreä eikä valitsemani henkilö taatusti mene läpi, mutta se ei ole kohtalokasta, sillä jokainen Vihreiden kärkiehdokas on täyspäinen, ammattitaitoinen sekä poliittisesti kokenut. Vihreiden arvot ovat suurinpiirtein sellaiset, jotka voin allekirjoittaa. Vihreät eivät kekkuloi julkkisehdokkaiden varassa eikä heitä ole rahoitettu epämääräisellä vaalituella.

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Vihreät saivat ääneni. Sitä paitsi olen hyvin iloinen siitä, että Anni Sinnemäki on puolueen nykyinen puheenjohtaja (vaikken tykkääkään hänen äänenkäytöstään).

Lehdet kertovat, että EU ja vaalit eivät kiinnosta kansalaisia. Minua kiinnostavat.

Luin Johanna Korhosen kommentit vaalikoneelta, ja pidin niistä paljon. Niissä oli rauhallisen järkevästi kerrottu selkeä näkemys. Korhosessa ON substanssia. Sen perusteella olisin valmis äänestämään Korhosta. MUTTA:

Kun laskin todennäköisyyksiä, huolestuin. Jos annan ääneni Korhoselle, se menee todennäköisesti aivan muille Keskustalaisille. Olisi järkyttävää, jos ääneni menisi jollekin takkulalle tai kaikkoselle, huh. Nähdäkseni Korhosella ei ole mahdollisuuksia läpimenoon. Tässä saattaa olla painava syy olla äänestämättä häntä.

Vihreät taitaa olla sittenkin valintani. En henk koht ole ollenkaan viehättynyt Satu Hassista tai Heidi Hautalasta, mutta minkäs teen. Joku nuorehko naisehdokas tulee tietenkin kysymykseen, mutta silloin ääneni menee kuitenkin kärkityypeille. Vihreiden kohdalla se lienee lopulta ok.

Puolueiden kannattaisi laittaa parhaat kyvyt ehdolle Europarlamenttiin. Onko järkeä hakea listalle sellaisia julkimoita, joiden valinta olisi käytännössä katastrofi, siis politiikan teon ja päämäärien kannalta.

En ihmettele, että näin on, koska EU-parlamentin asiat on alusta asti uutisoitu todella puisevasti, ja tieto on yhtä byrokraattista viidakkoa sanastoineen kaikkineen. Tällä kertaa olisi kiva saada osaavia ja mediataitoisia edustajia parlamenttiin.

Jos Suomessa ihmetellään vaalien alhaista äänestysprosenttia, pitää katsoa ympärille: vaalit ja ehdokkaat näkyvät yllättävän vähän missään. Sellaista kohinaa kuin vaikkapa presidentin- tai eduskuntavaalien aikaan ei näy ei kuulu missään. Eivätkö suomalaiset puolueet arvosta koko vaalia?

Edustava, mediaosaava, sivistynyt ja suvaitsevainen. Siinä toistaiseksi mun tulevan ehdokkaani piirteet. Tarkennusta tapahtunee kun pääsen tekemään niitä vaalikoneita.

Varmaa on, että oman ehdokkaan löytäminen on hankalaa. Jos nimittäin haluan löytää sekä oikean puolueen että henkilön. Minun valintani menee jota kuinkin näin:

Vas: en äänestä äijäpuoluetta, Siimeksen aikaan asia oli toinen

Sdp: en äänestä puoluetta, jonka johdossa on epäuskottavia naisia. Guzenina on kyllä hyvännäköinen, mutta ei riitä mulle.

Kesk: ainoa syy äänestää noita on Johanna Korhonen. Se on huippuskarppi, hauskakin ja riittävän edustavan näköinen.

Pers: en äänestä ennakkoluulopuoluetta

Vihr: Naispuheenjohtaja tuo plussaa. Sinnemäki on riittävän fiksu ja edustava, vaikka hänen puhetapansa (sekä ääni että tyyli) on rasittava.

Krist: yltiövanhoillinen puheenjohtaja, ei kelpaa mulle

Kok: poikien johtama puole ei kelpaa mulle

Onko niitä vielä muita puolueita?

Täytyy suorittaa huomenna aukeava Hesarin vaalikone ja tsekata, löytyykö ehdokkaani jostakin edellä mainituista. Sitä punaposkista alfaromeolla ajajaa en äänestä, olipa hän minkä tahansa puolueen edustaja. Syy: en äänestä ihmistä, jonka näkemys on, että julkisuus jotenkin parantaa ihmistä.

Leffa herätti jonkun verran ristiriitaisia tuntemuksia, mutta se oli hetkittäin ratkihauska, nokkela ja viehättävä. Lopun juonenkuljetukset olivat mun makuuni hieman liian jänniä (ei ne OIKEESTI olleet jänniä, en vain tykkää tuollaisesta jännittämisestä).

Leffa on sisällöltään siis ilman muuta plussan puolella. Lisäksi se näyttää ja kuullostaa upealta, suorastaan epäsuomalaiselta.

Siksi on outoa, että leffa ei näytä vetävän väkeä teattereihin. Jännitän nyt tekijöiden puolesta, miten käy uuden elokuvayhtiön Dionysos-filmin. Kuten kaikki tietävät, elokuva teko on hirvittävän kallista ja taloudelliset riskit ovat isoja. Jos elokuva ei saa runsain määrin katsojia, miten käy budjetin?

Harva tulee ajatelleeksi, miten paljon taidekin on koko ajan taloudellisten heilahtelujen varassa. Taiteen/viihteen tuottaminen on todellista riskibisnestä, ja useinhan sitä tekevät ihmiset, jotka eivät edes ensisijaiselta ammatiltaan ole bisnesihmisiä. Että näin paradoksaaliseksi on elämä tuomittu olemaan: jos et halua työskennellä rahan vaan taiteen parissa, joudutkin ottamaan isoja taloudellisia riskejä ja huomaat myös joutuvasti työskentelemään rahan parissa.

Sain lisää elopainoa (!!!?) ja muistutuksen siitä, että alkoholia ei ole pakko käyttää usein.

Muutama ruokailukokemus jäi vähän vajaaksi, koska pihvi tai kala, puhumattakaan mädistä, suorastaan huusi raivokkaasti kyytipoikaa.

Mutta kyllähän se elämä sujuu ilman alkkoholiakin. Painon lisäys harmitti niin paljon, että otin itseäni niskasta kiinni ja aloin pihtailla herkuttelua. Karkki, suklaa, pähkinät, limu ja jäätelö saavat nyt jäädä vähälle, sillä on todella ankeaa lopettaa tipaton tammikuu pulskassa kunnossa.

Ensi viikonloppuna maalla nautimme jotain hyvää ruokaa ja viiniä ja onnittelemme itseämme taas kerran eletystä tammikuusta.